Vanha kriikunapuu kukassa. Pääskysiä taivaalla Luumäen Taavetissa. Pyöräilin eilen itsekseni lähinummelle ja löysin riittämiin korvasieniä yhteen keitokseen, josta tuli kolme annosta pakkaseen. Tänä aamuna aion käydä samassa paikassa. Kuukausi sitten aloin suoltaa jatkoa tulevaisuusfiktiooni, joka sijoittuu vuoteen 2053. Tein tätä fiktiota ensimmäisen kerran noin viisi vuotta sitten yhteen kirjoituskilpailuun, jossa en menestynyt ja viime syksynä otin tarinan uudestaan esiin ja lähetin tuotokseni eräille kustantajille viime kuun alussa. Kolme on antanut tähän mennessä pakit. Tässä tulevaisuusfiktiossa on pohjana se, että Suomi liittyy NATOON, joutuu taistelutantereeksi, maa autioituu ja suomalaisista tulee maailmanpakolaisia samalla lailla kuin romanit ja somalit. Nyt olen jatkamassa tätä tarinaa, yhä kuvitellussa tulevaisuudessa vuonna 2053. Helena on lukemassa Patricia Cornwellin vanhaa dekkaria Ruumiin todistus. Hän pitää vanhoista kirjoista, joissa ei tunneta vielä kännyköitä, sitä kulttuuria. Minulla oli eilen vuorossa Wallacen Pale King. Siinä on Happy Hour -ilta ja sattumoisin pöytään jää istumaan tyrmäävä kaunotar ja tunnevajaa nuori mies. Mies ei ole innostunut naisesta eikä sen kummemmin miehistä, seksistä ylipäätään ja näiden henkilöiden välille sukeutuu keskustelua syystä, että he eivät synkkaa yhteen. Nainen odottaa kai, että mies huomioi hänet, mutta tämä katsoo hänen läpi kuin tyhjää ja sekös riepoo. Tarinaa on kehitelty ja paisuteltu tältä osin jo kolmekymmentä sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti