Kätökangas ja Lepistö, hienoja nimiä täällä Luumäen Taavetissa. Viime päivinä on satanut Salpausselällä niin paljon, että kulovaroitus on poistunut Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Eilen illalla katsoimme televisiosta italialaista jalkapalloa. Siinä on eroa minkä maan pelejä katsoo. Olen naputellut seuraavaa käsikirjoitustani nyt viisikymmentä sivua. Eilen oli hauskaa lukea Roberto Bolañon kirjan 2666 Archimboldin osaa, kun päähenkilö vuokrasi eräältä kirjoittamisen lopettaneelta kirjailijalta kirjoituskoneen kirjoittaakseen ensimmäisen käsikirjoituksensa puhtaaksi. Ex-kirjailija opasti nuorempaa kolleegaansa. Hän väitti, ettei kirjailija kirjoita mitään, vaan tuottaa sanoja paperille sanelun mukaan. Sama lopettanut kirjailija sanoi, että on olemassa mestariteoksia, harvassa ja niiden ympärillä näkösuojana kaikki muut kirjalliset tekeleet. Hans Reiter laittoi Archimboldin nimellä alkuperäisen ja hiilikopion kahdelle eri kustantajalle ja sai ensimmäisen tyypillisen vastauksen: ”Tekstin ilmeisistä ansioista huolimatta...” Helena lukee suorapuheisempaa ja -viivaisempaa James Ellroyta, nyt vuorossa Suicide Hill. Minä matkasin sadan vuoden takaiseen Pariisiin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan viimeisessä osassa Jälleenlöydetty aika, jossa päähenkilö eksyy pimennetyssä kaupungissa, löytää yhden auki olevan hotellin, joka onkin jokin ilotalo miehistä pitäville miehille ja jossa hän on outolainen ja karsastettava. Ehkä Proust kokeilee lisätä dramatiikkaa ja draamaa teokseensa? Ehkä hän satuilee? Missä määrin ja missä kaikessa hän satuilee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti