Eilen käki kukkui aamulla, kun kävimme kaupassa ja päivällä jälleen, kun kiersimme lenkin metsän kautta. Illalla pääsimme seuraamaan Mestarien liigan loppuottelua Pariisissa. Real Madrid voitti Liverpoolin yksi nolla. Helena alkoi lukea James Joycen kirjaa Odysseus. Meillä on se Pentti Saarikosken suomennoksena. Ihanaa lukea sitä, Helena kehui. Erilaista kuin Ellroy ja Cornwell. Ostimme kirjan aikoinaan Helsingin Kampintorilla olevasta antikvariaatista. Kirja oli erään pikkutytön leikki, kun hän tuli meille vieraaksi viikonloppuina. Tyttö otti kirjan kainaloonsa ja kuljetti sitä mukanaan. Minä luin loppuun Tolstoin Kasakat, joka oli kohdakkoin ihan hyvä, varsinkin, koska siinä kuvattiin kahdensadan vuoden takaista aikaa, mutta silti selvästi nuoruuden työ. Otin uudeksi lukukirjaksi Jorma Korpelan romaanin Tohtori Finckelman. Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 1952. Kirjailija on syntynyt Toivakassa. Hän oli virsirunoilija Simo Korpelan poika. Kun luin kevättalvella ja kevään mittaan Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, olin siinä Toivakan Vanhan pappilan maisemissa. Halusin kokeilla minne lukumieleni kuljettaa minua, kun luen Finckelmania? Olen lukenut sen kerran ennen. Eilen ehdin lukea kolmekymmentä sivua. Vaihteeksi suomalaista kirjailijaa. Toivakassa kukaan ei maininnut missään eikä koskaan Jorma Korpelaa eikä kunnan keskustan tuntumassa lomiaan viettävää Harry Forsblomia, joka oli Helsingin Sanomien toimittaja ja kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti