Aste miinusta Luumäen Taavetissa aamuviideltä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mustuneet ja likaantuneet lumikasat ovat hiipumassa. Pururadalla on talven jäljiltä varjopaikoissa jäisiä kohtia, mutta joka päivä nämä kutistuvat. Helena alkoi lukea välilukemisina Annikki Kariniemen kirjaa Veren kuva. Tänään tulee kirjastoauton kyyti Lappeenrannasta ja Helenalla on kaksi kirjaa tulossa noutopaikkaan, Karen Slaughteria ja James Ellroyta. Vai pitääkö sanoa varautuneesti tullee? Olen lukenut yli puolenvälin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin toiseksi viimeistä osaa Pakenija. Päähenkilö on surrut silmät päästään rakkaudesta kuollutta Albertinea kohtaan. Kadulla hän saa muuta ajateltavaa nähdessään kolme nuorta naista, kadottaa nämä näkyvistään, palaa kotiin ja hämmästyy, kun nämä tulevat Guermantesin yksityishotellista. Päähenkilö tiedustelee asiaa porttivahdilta ja selviää, että yksi neitosista on tulossa Guermantesin herttuattaren illanviettoon. Päähenkilö menee sinne, totta kai ja nuori nainen esitellään hänelle: Hänen lapsuuden ja ensi rakkautensa aikainen ystävänsä Gilberte, jonka äiti on uudessa aviossa ja nuori nainen on ottanut uuden isänsä sukunimen. Nainen on Pariisin rikkaimpia perijättäriä. En muistanut tätä tarinan käännettä. En muista kaikkea, vaikka olen lukenut useampaan kertaan. Roberto Bolañon kirjassa 2666 luimme eilen loppuun toisen, Amalfitanon osan ja aloitimme kolmatta, Faten osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti