Kaksi astetta lämmön puolella aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Koivut vihertävät, samoin vaahterat. Eilen päiväkävelyllä näimme jälleen kyyn metsässä. Se luiri vauhdilla polun poikki. Luin eilen David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Wallace kertoo pakkomielteisestä pojasta, jonka täytyy koskea huulillaan joka kohtaa kehostaan. Viisivuotiaana poika niksauttaa selkänsä siinä puuhassa ja kiropraktikko kuntouttaa hänet ja poika jatkaa harjoituksiaan, venyttää lihaksia ja vääntää itsensä monin tavoin solmuun. Seuraavaksi Wallace kertoi vähän vanhemmasta, koulukiusatusta pojasta, joka on niin sopimaton poikaporukkaan tai naismainen, että karski teknisen työn opettaja uhkaa laittaa pojan kotitalouteen. Opettaja sanoo, että hän laittaisikin, ellei pelkäisi, että kaveri polttaa koko koulun. Sitten opettajalle sattuu onnettomuus, hän horjahtaa ja menettää sahassa sormensa. Kaikki muut menevät paniikkiin, kun veri lentää, mutta tämä solvattu poika toimii, irrottaa vyönsä, tekee kiristyssiteen ja auttaa opettajan pitkäkseen odottamaan ambulanssin tuloa. Erilaisia tarinoita, mutta se kaivattu sidelanka kirjasta puuttuu ainakin toistaiseksi. Helenalla on kesken James Ellroyn Muistoja pimeästä. Eilen iltamyöhään katsoimme elokuvan. En muista nimeä, harvempien elokuvien nimet jäävät mieleen, koska en ole friikki, mutta kuva oli ihan laatuisa. Se oli trilleri, mutta en järkyttynyt siitä, emme kumpikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti