Neljä astetta pakkasta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Eilen satoi ripauksen. Kesä on yhä jossain edessäpäin. Se siintää siellä. Eilen illalla katsoimme ensin italialaista ja sen jälkeen espanjalaista jalkapalloa. Luin kymmenkunta sivua David Foster Wallacen The Pale Kingiä, jossa päähenkilö tai yksi heistä huomioi, että hänen äitinsä on alkanut ruokkia lintuja nyt, kun hänen ex-miehensä on kuollut. Päähenkilö menee sekaisin samanlaisissa rakennuksissa kampuksella ja huomaa olevansa väärällä luennolla, mutta taitaa jäädä sinne istumaan. Helena lukee Ellroyn väkivaltakirjallisuutta, L.A. Langennut kaupunki menossa ja kun hän vertasi sitä kilttiin ja siistiin Roberto Bolañon kirjaan 2666, sanoin, että elä huoli, odota vaan. Kirjassa 2666 saksalaiskirjailija Archimboldin etsintä tai näennäinen etsintä on harhautunut Amalfitanoon, chileläissyntyiseen, italialaista verenperintöä omaavaan yliopiston professoriin, joka on seitsemäntoistavuotiaan neidon yksinhuoltaja ja jotka ovat muuttaneet Espanjasta Barcelonasta Meksikoon Santa Teresaan, siihen kirjailijan uudelleen nimeämään pahamaineiseen, rikollisuutta rehottavaan rajakaupunkiin, joka on Sonoran autiomaassa Yhdysvaltain rajan pinnassa. Amalfitano miettii miksi olen täällä, miksi tulin tänne ja toin tyttärenikin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti