Eilen aamukävelyllä kuljimme kuutostien kahta puolen ensin Savinimentietä Niemeläntielle, jossa Helena kuuli käen kukkuvan etäällä ja palasimme Linnalantietä keskustaan kaupalle. Koeistuimme pari penkkiä matkalla, jotka kunnan työntekijät olivat rahdanneet esille varastosta. Koneet purkivat käytöstä poistettua paloasemaa. Historiaa katoaa. Laastinpölyn tuprahdukset jäivät leijailemaan ilmaan. Päivällä kiersimme metsäpoluilla ja löysimme kolme korvasientä. Pumppasin ilmaa polkupyörän renkaisiin, koska aion polkea tänään yhdelle hakkuaukealle, jossa poikkesin viime keväänä ja jätin sen mieleeni. Aamuviideltä lämpötila oli kaksi astetta. Helena on lukenut melkein kokonaan Patti Smithin kirjan Apinan vuosi. Minulla oli eilen vuorossa David Foster Wallacen The Pale King. Jos kirjassa kerrotaan verotarkastajista eli jos olen pysynyt kartalla tältä osin, yksi tarkastajista on tutkinut jonkin firman verotulostusta ja mikä tilanne vaatii pomotason tyypin osallistuvan neuvotteluun kohteena olevan firman asianajajan kanssa. Tällä pomolla on lupa pitää pientä vauvaansa työpaikallaan ja tällaisessa tapauksessa verotarkastaja, jonka esiin ronkkimaa kuonakasaa pomo lähtee selvittämään, joutuu väliaikaisesti osapäivälapsenhoitajaksi ja mikä ei innosta eikä ilahduta kyseistä verotarkastajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti