Eilen näimme ja kuvasimme tämän kasvukauden ensimmäiset korvasienet. Emme ole etsineet niitä varsinaisesti eli olemme vain katselleet ympärillemme kulkiessamme tavallisia kävelylenkkejämme ja eilen sitten näin kauempaa, että tuolla on lupaavan näköisiä ruskeita tippaleipiä. Viime vuonna poimimme samalta kohtaa muutaman itiöemän. Tänä vuonna talvi piti maata kahleissaan normaalia kauemmin, sillä yleensä olemme tehneet ensimmäisiä korvasienihavaintoja jo vapun aikaan. No, aikanaan. Helenalla on luvussa Hertta Kuusisen kirja, jolla on kaksi nimeä: Hamlet ystäväni ja Kirjeitä Olavi Paavolaiselle. Päiväkirja, joka etääntyy historiaan. Eilen luin vuorostaan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan viimeistä osaa Jälleenlöydetty aika. Edellisillä lukukerroilla on mennyt ohi, että Ranskassa oli tuolloin, yli sata vuotta sitten käytössä kesä- ja talviaika. Kirjassa päähenkilö on huvittunut kuunnellessaan seurapiirirouvien asiantuntevia sotatilannekommentteja, joita he kertovat omina mielipiteinään ja jotka tiedot ovat kuitenkin sanavalintoja myöten lehtien välittämää tietoa. Muuten ei voi ollakaan. Ei toki nykyäänkään tai nykyään ehkä vielä vähemmän. Sotapropaganda on kehittynyt pitkälle salailussa ja peittelyssä ja jota nyt auttaa pitkälle edistynyt, kuvallinen manipulointitekniikka. Uutiset ovat kuten hienosti sanotaan sisällöntuotantoa. Niiden totuusarvo tai luotettavuusarvio on sen mukainen. Ääneen lukemassani ja lukemassamme Roberto Bolañon kirjassa 2666, sen viimeisessä Archimboldin osassa kerrotaan Hans Reiter -nimisen päähenkilön elämäntiestä. Sotaa siellä ja täällä, sillä hän, tämä fiktiivinen luoma elää parhaillaan Toista maailmansotaa ja on komennettuna itärintamalle, Neuvostoliitossa jossain Ukrainan alueella. Päähenkilö on pitkä ja kulkee pystypäin, koska toivoo ja odottaa ja on varma, että tulee kuolemaan ja toivoo vain, että se tapahtuisi pian. Sota on hänestä sekä mieletöntä että järjetöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti