Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on peikko metsässä tai graniittinen hylkeen pää. Näin hahmotin kuvan. Se on otettu tiistaina, kun teimme aamuhämärissä metsälenkin hiihtolatua pitkin. Olemme etsineet sille reitille osuvaa, lyhyttä nimeä ja hiihtolatu kelpaa mainiosti. Minä hapuilin pitempää nimitystä, mutta Helena lyhensi sen hiihtoladuksi. Samoin esimerkiksi pururata on hyvä ja toimiva nimike. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä näimme täysikuun. Pilvipeite rakoili sen verran. Eilen, keskiviikkona teimme aamulenkin metsäpolkua vanhalle hiekkakuopalle. Kävin myös Nikinojan notkossa, josta keräsin muutaman kanttarellin, pieniä suppilovahveroita, kehnäsienen ja pienen herkkutatin. Pois tullessa pyrähti metsätiellä vastaan parvi pikkulintuja, jotka oletimme tiaisiksi. Olemme nähneet tällä seudulla tali-, sini ja töyhtötiaisia ja nyt, kun seisoimme paikoillamme, yksi valkopäinen lintu tuli niin lähelle, että ehdin nähdä sen selvästi. Pyrstötiainen. Helena teki eilen luonnoksia töyhtötiaisista ja jatkoi graffiti-sarjaa, mallina poishaihtuvat vesi- ja hikiläikät saunan seinäpaneelissa, jota vasten minä nojaan selkäni. Tapailin sittenkin Vanha -käsikirjoitusta. Muutin nimen, pudotin n-kirjaimen pois sanan lopusta. Eilen muokkasin tekstiä parista kohtaa. Helena luki tiistaina loppuun Satu Rämön dekkarin Jakob ja jatkaa nyt Rakelia. Minä luin loppuun Danten Kiirastulen ja siirryin Paratiisiin.