Terveisiä Taavetista

10.12.2020 

    Jatkan Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania Päättymättömän riemun jälkeen. Kolmas kerta, kun olen lukemassa tätä sata vuotta sitten kirjoitettua kuvausta Ranskan seurapiireistä ja joka kuvaa sen myötä ja taustalla pääasiassa aikaa, ajan olemusta ja vaikeutta saada otetta siitä. Isot romaanit peräjälkeen. Wallacen Päättymätön riemu on yhtenä kirjana, yksissä kansissa, mutta Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä jakaantuu osiin, seitsemään osaan ja romaanin alkuosat niteisiin. Kadonnutta aikaa etsimässä on seitsenosainen romaani ja joka suomennoksena on jaettu kymmeneen eri kirjaan. Ensimmäisen osan nimi on Swannin tie ja siinä on kolme nidettä Combray, Swannin rakkaus ja Paikannimet: Nimi. Toinen osa on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa ja siinä niteet Rouva Swannin ympärillä ja Paikannimet: Paikkakunta. Kolmas osa on Guermantesin tie 1 ja 2. Neljäs on Sodoma ja Gomorra I ja II, viides osa Vanki, kuudes Pakenija ja seitsemäs Jälleenlöydetty aika. Kolme viimeistä osaa tulivat julki kirjailijan kuoleman jälkeen hänen veljensä toimittamina.

Olen lukenut nyt ensimmäisen osan eli suomennettuina kaksi eri kirjaa ja aloitan kolmatta kirjaa, jonka nimi on Rouva Swannin ympärillä.  

 11.12.2020

Jouluvalmistelut edistyvät myös ruokien suhteen. Helena on kokkaillut porkkanalaatikkoa, perunalaatikkoa ja viimeksi eilen hän leipoi joululimpun, piimälimpun. Osallistuin perunalaatikon tekoon kuorimalla keitettyjä perunoita. Tänään edessä on isompi, perinteinen hommani: Kuorin ja pienin lantut valmiiksi.

Eteisessä kolisee: Helena palasi aamun sauvakävelylenkiltä.

Tänään työstän kolmatta päivää Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoitusta. Luin nyt aamuvarhaisella korjailemani kaksitoista ensimmäistä sivua. Sivuja käsikirjoituksessa on kaikkiaan 318.

Lantut kuorittu, pilkottu, taikinakulho täynnä lanttua tuoreesti vedessä.

12.12.2020

Sumeaa. Sumuista ja kosteaa. Lunta on satanut sen verran, että talojen katot ovat valkoisina ja samoin tienpinnat. Ruohonpiikit ja niittyjen korret nousevat esiin lumen taustasta.

Kaksi tiikerintaljaa on työstymässä sivulla kaksikymmentä. Teenkö siihen liikaa muutoksia? Teenkö liian vähän? Päästänkö raakileen läpi? Aloitin seuraavan Marcel Proustin niteen Paikannimet: Paikkakunta. Helena on lukenut vajaan viikon David Foster Wallacen Infinite Jest -proosaa. Hän lukee sitä myös sängyssä, vaikka kirja on paksu.

Palasimme juuri apteekista ja kaupalta. Murotaikina on sulamassa. Helena on tekemässä mustikkapiirakan iltapäivällä.