16.12.2020
Luen kolmatta kertaa Marcel Proustin romaania Kadonnutta aikaa etsimässä. Lukiessani olen pitänyt välillä silmällä mitä tunnusomaisia lainauksia voisin liittää tähän Kaunis kesäpäivä -blogiin. Valinnanvaraa on. Seuraava ote on kirjan toisesta osasta Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, niteestä Paikannimet: Paikkakunta sivulta 273: ”...surettaisi meitä, sillä elämässä ei juuri ole makua muulloin kuin niinä päivinä, jolloin realiteettien tomuun sekoittuu taikahiekkaa, jolloin mitätön jokapäiväinen tapahtuma antaa tapahtumille tarumaisen käänteen. Osa saavuttamattoman maan rantaa sukeltaa silloin unen valaistuksesta ja tunkeutuu elämäämme, jokapäiväiseen elämäämme...”
Paikannimet: Paikkakunta on suomennoksen neljäs kirja. Combray aloittaa Proustin muistojen ja menneisyyden etsinnän. Toisena kirjana on Swannin rakkaus ja Paikannimet: Nimi ja kolmantena Rouva Swannin ympärillä. Nautin Proustin tyylistä, pitkistä, pohdiskelevista ja kuvailevista, kiireettömistä virkkeistä, mutta ehdoton suosikkini on Combray, aloitus ja sen lisäksi parhaillaan luvun alla oleva Paikannimet: Paikkakunta. Kaksi suosikkia. Tosin se on kuin pitäisi valita kahden leivoksen välillä, Bebe vai Aleksanterin leivos?
17.12.2020
Eilinen maisema parvekkeelta aamun hämyssä.
Kaksi tiikerintaljaa on edennyt sivulle 68. Käsikirjoituksen koko pituus on nyt 321 sivua. Kirjoitus elää, siitä häipyy kirjaimia, sanoja, lauseita, kappaleita ja uusia ja toivottavasti parempia, paremmin sopivia tulee tilalle. Käyn välillä niissä maisemissa ja palaan taas Luumäen Taavettiin.
Tienpinnat ovat käyneet liukkaammiksi nyt, kun sää on lämmennyt plussan puolelle. Kävelimme vanhan pajan luo ja palasimme kaupan kautta kotiin. Matkalla tuli vastaan naapuri ja tarinoimme kiireettömän hetken.
Seuraavaksi laitamme blogiin Repe(8) -postauksen. Siinä tarinassa paikkana on Helsinki. Erilaisia paikkoja, vaikka ihminen on ja istuu paikallaan. Illalla siirryn lopulta Pariisiin sadan vuoden taakse ja kuvitteelliseen Balbecin lomanviettopaikkaan meren äärelle kuuntelemaan keskenkasvuisten neitosten rupattelua ja naurua.
18.12.2020
Lunta pyryttää. Sataako sitä niin paljon, että lunta on maassa vielä aattona? Lämpötila on nollan paikkeilla ja sääennuste lupaa, että säätyyppi pysyy samanlaisena tai lämpiää. Kaupassa oli kahvi tarjouksessa. Ostimme kaksi pakettia. Se on kilo. Muistan sitä aikaa, kun kaupasta sai neljänneskilon paketeissa jauhettua Huomio-kahvia. Sitä ennen oli sadan gramman pakkauksia vai oliko se sata ja piikki? Sadan gramman pussi paahdettuja kahvipapuja. Ei muuta mylly esiin ja jauhamaan.
Kun luen Marcel Proustin kirjaa Kadonnutta aikaa etsimässä, olen Toivakan Vanhan pappilan mailla, siinä pihapiirissä. Riippumatta tekstistä. Poikkeilen tosin aina välillä muualla, mutta sieltä yllätän itseni, pihalta, tielle antavalta tasaiselta pihakedolta ja isojen kuusien muodostamalta kujalta. En tiedä vieläkö ne kuuset ovat jäljellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti