Terveisiä Taavetista

 1.12.2020  

Joulukuu alkaa, joulu lähenee. Yöllä on satanut ohuen kerroksen lunta. Vallitien pinta on melkein koskematon. Yhden pyörän ura näkyy, varhainen polkupyöräilijä on ollut matkalla töihin. Eilen iltapäivällä, kun teimme kävelylenkin, oravan jäljet erottuivat selvinä, koska ne olivat painuneet valkoisen lumikerroksen läpi niin, että asvaltti piirtyi tummana jälkien pohjassa.

David Foster Wallacen Päättymätön riemu -teoksen takakannen esittelyssä on maininta, että kirjailija ”tutki koko kirjoittajanuransa ajan kokeellisuuden, vilpittömyyden ja viihdyttävyyden suhdetta taiteessa...” Niin tekee. Myös muissa teksteissään tai niissä suomennetuissa novelli- tai kirjoituskokoelmissa, jotka on suomennettu ja jotka olen lukenut: Kummatukkainen tyttö. Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja.

Oletan, että olin kuullut silloin tällöin huhuja Wallacesta ja Infinite Jest -teoksesta, mutta vasta, kun olin lukenut Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjan Maailmojen loput, jossa kirjoittajakaksikko keskittyy kirjojen lopetuksiin ja samalla kirjan kaareen alusta loppuun ja johon Tommi Melender oli ottanut mukaan myös Infinite Jest -romaanin, vaikka sitä ei ollut saatavissa suomeksi, vasta tämän herättelyn jälkeen aloin etsiä kirjastosta Wallacea.

Eilen ajattelin, että suomalaisessa romaanitaiteessa ainakin Volter Kilpi on ollut samanlainen pyörryttävän tarkka ja yksityiskohtiin asti pureutuva kirjoittaja. Olen lukenut Alastalon salissa ja Kirkolle ja pitänyt molemmista.

2.12.2020

Jalkapallokulttuurissa tapahtuu: Suomen naiset voittivat em-karsinnoissa vieraissa Skotlannin joukkueen ja varmistivat vähintään toisen sijan lohkossaan ja jatkokarsinnat.

Eilen aamulla oli jouluisen talvinen maisema, satoi lunta isoina hiutaleina, mutta etelävirtaus sulatti lumen, sade muuttui vedeksi ja maa mustui taas. Asvaltti kiiltelee märkyyttään katulamppujen alla.

Eilen pääsin Päättymätön riemu -luennassa sivulle 687. Kaksi kolmasosaa luettu ja kolmannes edessä. Narkkarien käänteitä ja riippuvuuden kirjavia ongelmia, tennisläisten keskenkasvuisten kohellusta ja opiskelun oheistoimintaa, rikollisia, tappelua, ampumista. Elämän kirjoa yhdeltä puolelta ja kantilta ja amerikkalaista höyrähtäneisyyttä. Koska luin tekstin alkukielellä kesällä, tiedän verraten hyvin mitä kaikkea on tulossa vielä ja millä pääsen herkuttelemaan jatkossa. Lukeminen on ilo.

 3.12.2020

Ilmatieteenlaitoksen pakkasrajan kuvaaja piirtää melkein vaakaa viivaa pujotellen tai neuloen nollarajan molemmin puolin. Säätyyppi vaihtuu äkkiä pakkasesta sulaan ja takaisin. Ennen aikaan nimitettiin näitä aikoja rospuutoksi vai koskiko se enemmän kevätpuolta?

Kolme viikkoa jouluaattoon. Jouluvalmistelut kiihtyvät. Kirjoittelin aamupuhteen joulutervehdyksiä kortteihin, jotka menevät lähetettävien pakettien mukana. Helena laittaa niihin vielä omat lisäyksensä ja oman nimensä, paketoi paketit valmiiksi, ajantasaiset osoitteet ja oikeat kännykkänumerot seurantaa varten ja kiikutamme ne postin asiamiehelle.

Eilen illalla lopetin Päättymätön riemu -luvun sivulle 770. Tänään on kymmenes päivä, jona luen tätä mielenkiintoista, hersyttävää, antoisaa ja kokeellista sanataideteosta. Siitä jää tunnelma. Se on kuin matka.