Terveisiä Taavetista

 19.12.2020  

Talon mittarin näyttö osoitti ennen aamukuutta vielä kahta astetta pakkasta. Metri itätuulta. Katuvalojen kehissä erottuu pyörteilevää sumua tai hienoa sadetta. Jäätävää tihkua, ohutta räntää. Ilmatieteenlaitoksen lämpötilalukemat ennustavat Salpausselän tasalle plussaa viikonlopuksi, viimeiseksi adventiksi ennen joulua ja ylihuomisen talvipäivänseisausta. Päivän hetki on lyhimmillään. Pitkä aamuhämärä ja pitkät illat tuovat joulun tunnelman, valmistavat mielen pyhien odotukseen.

Kaksi tiikerintaljaa on edennyt sivulle 85. Olen työstänyt toista kirjoituskertaa neljänneksen koko käsikirjoituksesta. Siinä fiktiossa vallitsee Suomen syksy ja Lännen kuivat auringonpaahteet. Tiikereiden mielikuvamaisemat ovat enemmän filmien peruja kuin todellista muistumaa, elämääni ja kokemaani. Maisemat tulevat käskemättä. Niillä on juuret, millä tarttua. Niille ei voi mitään, niitä voi vain tarkastella ja ihmetellä. Tulee mieleen Triffidien kapina, jonka juonena on tietääkseni kasvien valloitusretki. Jättimäisiksi venähtäneet kasvit anastavat vallan. Triffidien kapina -niminen kirja on olemassa. En ole lukenut, mutta minulla on muisto kannesta, kansikuvasta, jota olen katsellut. Kannet ovat kirjan keulakuva.

Luen kaiken muun ohessa Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -mahtikirjan osaa Guermantesin tie, nide yksi. Neljäsataa sivua. Äkkiä laskien ja pyöristäen Kadonnut aika käsittää kaikkiaan kolme tuhatta kahdeksansataa sivua tekstiä. Siihen muuttaa asumaan hetkeksi ja toiseksi.

Helena lukee David Foster Wallacen tuhatsivuista Infinite Jest -romaania. Se on hänen kuukauden kirjansa. Sivumäärätiedot harhauttavat, sillä nykyisessä painoasussa tuhat sivua Infinite Jestiä vastaa kahta tuhatta sivua Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sen suomennoksen painosta, joka on meillä hyllyssä. Wallacen Infinite Jestin pituus on puolet Kadonneesta ajasta. Voi sanoa, että molemmat ovat isoja kirjoja, kirjojen maamerkkejä tai majakoita. Jestin välistä pilkistävistä kirjanmerkistä ja -merkeistä – viitteet vaativat oman merkkilippusen – niistä päätellen Helena on lukenut Wallacesta kolmanneksen. Tähän mennessä hän on kommentoinut lukemastaan kerran, yhden nimen verran – Poor-Tony.

 20.12.2020

Hyvää adventtia. Tontturivi eilen Marttilantiellä.

Kaksi ja puoli astetta lämmintä ja tuulee kolme metriä lounaasta. Tuulahdus lämpimämmiltä alueilta. Eilen, kun katsoimme netistä jalkapalloa, totesin, että Münchenissä oli kaksitoista astetta. Mietin siinä mitä Suomen sääoloihin vaikuttaisi, jos keskilämpötila olisi kaksi astetta korkeampi? Lumi- ja pakkasraja vetäytyisi vetäytymistään. Jo nykyään Suomi on jakautunut lumiseen pohjoiseen ja välisäätyypin etelään. Muistelen kuusikymmenlukua Helsingissä, kun hiihdimme meren jäällä. Muistoissa tuntuu siltä kuin joka talvi meri olisi jäätynyt kantavaksi ja lumi kattanut sen. Joku esihiihtäjä teki ladun, valikoi ladunpaikan, ei latuhöylärobotti, latuja kulki vapaamuotoisesti siellä ja täällä ja toiset latu-urat hioutuivat kulutuksessa paremmiksi kuin toiset, koska useimmat valitsivat samat ladut.

Huomasin eilen tai sanotaan, että eilen ymmärsin lopullisesti, että koska kirjoitan aamupainotteisesti, kirjoitan ja tuotan jatkuvasti eilistä päivää. Kerron mitä tein eilen, eilen illalla ja siteeksi tähän päivään mainitsen aamun säätä, aamutunnelmia. Mutta eikö niin saisi? Onhan lupa kirjoittaa.

 21.12.2020

Hyvää talvipäivänseisausta. Oma Maa-planeettamme on vuotuisella kierrollaan auringon ympäri siinä kiertoradan kohdassa, jossa yö on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla ja aurinko paistaa kohtisuorassa kauriin kääntöpiirille. Tästä alkaa puolen vuoden vaellus valoon päin. Joulun ajankohta lienee valikoitunut sen takia, että silloin päivä on aavistuksen pitempi kuin nelisen päivää aiemmin. Ammoiset taivaantutkijat ja -tarkkailijat ovat olleet päteviä. Saavutuksia siihen maailmanaikaan, jolloin välineet ovat olleet verraten alkeelliset.

Lumen rippeet ovat jäljellä nurmikolla. Viimeiset jäät ja iljanteet sulavat vetenä katuojiin. Musta asvaltti tulee esiin. Kauppamatkalla varpuset tirskuivat kuorossa pimeässä pensasaidan kätköissä.