24.12.2020
Hyvää joulua. Rauhaisaa aattoa ja pyhiä. Valkeaa aattoa, näin Taavetissa ja Luumäellä ja koko maakunnassa. Odotuksentäyteistä aattoaamupäivää, varsinkin nuoremmille. Aamusta iltaan. Taas keräännymme viettämään perinteisiä menoja ja yhteisoloon läheisten kanssa. Taas sytytämme kynttilät.
Hyvää joulua kaikille. Hyvää joulua kaikille, joilla on työvuoro tänään ja joulunpyhinä. Hyvää joulua koteihin ja liikenteeseen, laitoksiin ja sairaaloihin, kotimaan kolkkiin ja yli maitten ja merien. Hyvää joulua talven luonnolle, puille ja pensaille, jotka keräävät uutta voimaa seuraavalle kasvukaudelle, linnuille, jotka värittävät maisemaa ja sirkuttavat äänellään, jäniksille ja oraville, joiden jäljet tekevät omat polkunsa lumikentille. Hyvää joulua ja joulumieltä kaikille.
25.12.2020
Joulupäivän aamu valkenee. Teimme kävelylenkin Joukolantietä Linnalantielle, Patteritien risteykseen, Patteritien päästä päähän, Pajatietä Haminan-Savitaipaleen -tien laitaan ja Vallitietä takaisin kotiin. Tiellä oli ohut kerros lunta ja lisää hiutaleita satoi verkkaan ja ääneti. Muutamia kävelijöitä oli liikkeellä meidän lisäksemme ja muutama auto.
Joulupaketeista paljastui lyhtyjä. Tarvitsemme valkeutta. Jokin paketti sisälsi suklaalajitelman, toinen sisälsi tutun näköiset villasukat, jossain oli ristikkolehti ja kolme kirjaa, Helenalle tuli Marie Darrieussecquin Kummitusjuttu ja minulle Markku Envallin Samurai nukkuu sekä John Irvingin Minä olen monta. Lukeminen ei lopu.
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on edennyt niteeseen Guermantesin tie 2. Isoäiti kuolee. Lainaan otteen sivulta 34: ”...paljastivat osan himmeää, vuotavaa silmää, jossa kuvastui elimellisten näkyjen ja sisäisten kärsimysten synkkyys. Tämä kuumeinen liikehdintä ei kohdistunut meihin, hän ei nähnyt eikä tuntenut meitä. Mutta jos siinä vain jonkinlainen otus elämöi, niin missä minun isoäitini...”
26.12.2020
Vaihteeksi elokuvakulttuuria. Aattona katsoimme Hyvät, pahat ja rumat ja eilen joulupäivänä Patersonin. Tänään aiomme katsoa jalkapalloa, jalkapallokulttuuria. Kulttuurit muuttuvat. Minusta näyttää, että nykyjalkapallossa pelaajat kaatuvat niin pienestä kontaktista, että sellaista ei olisi edes huomioitu viisikymmentä vuotta sitten. Vai pitääkö minun hankkia lasit?
Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoituksen toinen kirjoituskerta on edennyt sivulle 151. Koko käsikirjoitus on paisunut sivumäärään 325.
Proustin Guermantesin tie 2 on puolivälissä. Helena on samoin puolivälissä David Foster Wallacen Infinite Jestiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti