Terveisiä Taavetista

 27.12.2020  

Taavetin joulu täytti odotukset. Lumi peitti valkoisena nurmikot ja tiet. Joulunpyhät kahden kesken. Joulupöydässä oli peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, keitettyjä punajuuria ja puolukkasurvosta. Sama menu kolmena peräkkäisenä päivänä ja vielä tänään, sunnuntaina. Viimeiset piparit tänään aamukahvilla.

Harjoitimme liikuntaa, kävelimme aamuhämärissä Haminan-Savitaipaleen -tien laitaan. Kaksi tähteä erottui selvästi. Hiihtäjä sivakoi pururadan lumella.

Kulttuurintekijä tarvitsee myös kuntoilua. Tänä vuonna olen alkanut tehdä sellaisia vatsaliikkeitä, perinneliikuntoa, jossa apuri pitää jalkoja aloillaan ja jumppaaja kohottautuu selältään istuvilleen ja laskeutuu takaisin selälleen ja uudestaan ylös. Paitsi sovelsin liikkeen niin, että teen sen itsekseni. Etsin aluksi sopivaa, vankkaa piironkia, patterin alustaa, jonne voi kiilata jalkansa, mutta luovuin tästä tyylistä. Teen näitä taivutuksia niin, että menen kovalle lattialle selälleni, jännitän jalkoja niin, että ne kohoavat vain vähän tai ei ollenkaan alustasta ja taivutan itseni istualleni, ilman, että autan käsillä lattiasta, ojennan kädet suorina eteen jalkaterien yli ja laskeudun takaisin selälleni jännittäen jalkoja niin, että ne pysyvät kiinni lattiassa tai ainakin melkein. Toisto, alas, toisto.

28.12.2020

Muutama välipäivä ja sen jälkeen on taas aihetta juhlaan. Joulun välipäivät, jotkut puhuvat. Ilmaus ei ole tarkoitettu tarkaksi ja täsmälliseksi. Loppiainen on tietääkseni se päivä, johon joulunaika päättyy tai päättyi aikoinaan, kun kirkolliset pyhät rytmittivät vielä ihmisten elämää.

Eilen illalla luin loppuun jälleen yhden kirjan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanista ja tartuin seuraavaan: Sodoma ja Gomorra I-II. Proust ehti kirjoittaa neljä osaa valmiiksi ennen kuolemaansa. Sodoma ja Gomorra I-II on juuri se neljäs, tosin suomeksi julkaistuna seitsemäs. Proustin veli toimitti loput kolme osaa.

Kertaan vähän mitä Kadonneessa ajassa on tapahtunut tähän mennessä. Juonipaljastuksia. Luen siis kolmatta kertaa tätä monumentaalista kirjarypästä ja joka elää ja leikittelee muistoissa. Alussa on luontevasti lapsuusmuistoja. Äidin poika, Marcel, ei saa unta, kun äiti ei tule antamaan hyvänyön suukkoa. Äidin pitää seurustella alakerrassa. Perhe on Combray -nimisessä, kuvitteellisessa paikassa viettämässä kesää. Tädin luona. Myöhemmin Pariisissa Marcel käy puistossa leikkimässä, varsinkin yhden tytön kanssa. Francoise -palvelija on pojan seurana tai isoäiti. Balbec, niinikään kuvitteellinen paikkakunta, sijaitsee pohjoisessa, meren rannalla ja Marcel ja isoäiti viettävät siellä kesää. Marcel on nuorukainen ja nuoret neidot kiinnostavat. Takaisin Pariisissa isoäiti kuolee ja vasta sen jälkeen Marcel pääsee sisälle seurapiireihin. Guermantesin tien loppuosa on seurapiirikuvausta, hyvin modernia, hyvin kirjoitettuja lainauksia ja repliikkejä 1800-luvun lopun pariisilaisesta aatelistosta ja näiden seurapiirileikeistä. Lukiessani noin kahdensadan sivun verran yhtä ja samaa ja osin erillisiä seurapiirikommentteja ja -sutkauksia tulin ajatelleeksi, että nykymaailman vastine seurapiireille on blogitodellisuus. Molemmissa liikutaan ja näyttäydytään ja luodaan suhteita.

 29.12.2020

Lisää mielipiteitä Marcel Proustin kirjasta Kadonnutta aikaa etsimässä: Nimet ovat osin keksittyjä ja osin todellisia. Oma historiantietämykseni on niin heikko, että minulle Ranskan kuninkaiden ja aatelisten nimihistoria on kuin tapettitaustaa sitä vasten kirjoitetulle tarinalle. Kreivit, herttuat, ruhtinaat, paronit, prinsessat, ylimykset, Hänen Korkeutensa – kaikki tämä materiaali jää takaviistoon itseni kaltaiselle suomalaislukijalle. Vika on minun, myönnän. Kysymys on tuleeko tutustua lähihistoriaan, vaikka kahden tuhannen vuoden ajalta, tutustua välillä siihen ja palata sen jälkeen neljännen kerran Proustin pariin?

En ole jättämässä tätä lukukertaa kesken. Nautin lukemastani, nautin sanojen vuosta, mutta samaan aikaan uteliaisuus, tarve tietää enemmän, kasvaa. Niin on hyvä.

 30.12.2020

Perinteinen lumipyry. Taivas sakeanaan tuulen pyörittämiä lumihiutaleita. Harakka istuu koivussa seuraamassa tilannetta. Harakoita on meidän kulmilla poikkeuksellisen paljon, laskin eräänä päivänä yli kymmenen yksilön parven. Puluja on samoin kymmenien lintujen parvina ja varpusyhteisö sirkuttaa pensasaidan suojassa. Varikset päivystävät ilmeisesti vilkasliikenteisten teiden varsilla. Sen lisäksi olen huomannut, että varikset seuraavat tai ohjailevat naakkaparvia. Talven lintuja, jotka ovat seuranamme näin vuodenvaihteen lähestyessä.

Teimme kauppareissun piikit talvilenkkarien kantapäissä. Muistin viedä tyhjät, teipatut paristot keräyslaatikkoon ja ostimme uusia tilalle, kuitukynäpaketin ja askarteluliimaa.

Sosekeitto porisee parhaillaan liedellä ja levittää tuoksuaan. Perunoita, porkkanoita, kaalia, kesäkurpitsaa, juurespalaa, paprikaa, ripaus sitä ja tätä.