Talon mittarissa on aamuviideltä Luumäen Taavetissa puoli astetta lämmintä. Talven ote kirpoaa valon lisääntyessä. Eilinen kului Lappeenrannassa. Lähdin aamun ensimmäisellä bussilla ja palasin puolenpäivän jälkeen. Liukkaita jalkakäytäviä oli siellä yhtä lailla kuin Taavetissa. Hiekka on haussa. Tästä uutisoitiin jokin vuosi sitten. Kun asuimme kaksi vuotta Helsingissä yhdeksänkymmentäluvulla, merellä horisontissa seisoivat hiekkajaalat vai mikä sen aluksen nimi on, johon vinssataan merenpohjasta hiekkaa. En avannut eilen Roto -käsikirjoitustani, mutta luin sentään ääneen Stephen Kingin mielikuvituksellista Mustaa tornia. Susannan laulussa Susannah on pahassa pulassa, mutta kirjailija opasti lukijan vaihteeksi revolverimiesten Rolandin ja Eddien matkaan, jotka putkahtivat maalaishuoltoaseman pihalle ja samalla rikollisten väijytykseen. Seurasi raju tulitaistelu, joissa hengenmenetyksiä tuli runsaasti. Paikalla oli kauppaostoksilla vanhempi mies, joka osoittautui selväjärkiseksi ja rohkeaksi ja opasti revolverimieskaksikon turvaan. Luin loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin suomeksi ilmestyneen neljännen osan Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö luulee, että yksi nuori neito kaipasi suudelmaa, kaipasi lähentelyä, mutta nuorimies sai pakit ja jäi ikuisesti ymmälleen. Oliko tässä käännekohta tämän miehen tai fiktiivisen henkilön mieselämässä ja -ajatuksissa: Naisia ei voi ymmärtää. Minä en enää yritäkään. Helena jatkaa yhä Kingin Kalpean aavistuksen parissa. Hänellä näkyi olevan unilukemisena Simenonin Maigret ja kadonnut asiakirja -dekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti